19.12.1994

Eeva ja Pentti S:n velkajärjestelyhakemukset Espoon kihlakunnanoikeudelle

Eeva ja Pentti S hakivat velkajärjestelyä. Maksuohjelmaehdotuksissaan he esittivät, että kumpikin puolisoista lyhentää maksuohjelmaehdotuksista ilmenevällä tavalla Kansallisrahoitus Oy:lle tämän 23 517 markan määräistä saatavaa, joka perustui Eeva S:n tekemään osamaksusopimukseen. Osamaksusopimuksella oli ostettu vuoden 1985 mallia oleva Ford Orion 1.3 -merkkinen henkilöauto, joka oli välttämätön Pentti S:n hankalien työmatkojen vuoksi.

Kansallisrahoitus Oy:n vaatimus

Kansallisrahoitus Oy vaati, että kihlakunnanoikeus myöntäisi sille yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 15 §:n nojalla oikeuden auton takaisinottoon ja tilitykseen. Lain 18 §:n 2 momentin mukaan velkoja voi saada virka-apua osamaksutilitystä varten, mikäli auto ei kuulunut velallisen perusturvaan tai jos tuomioistuin antaa oikeuden lain 13 §:n 1 momentissa mainittuihin realisointitoimenpiteisiin. Eeva S:n maksuohjelmaehdotuksesta ei ilmennyt, kuuluiko auto velallisen perusturvaan.

Eeva ja Pentti S:n vastine Kansallisrahoitus Oy:n vaatimukseen

Eeva ja Pentti S esittivät, että vaikka auton osamaksusopimus oli tehty Eeva S:n nimissä, niin he olivat kumpikin vastuussa sopimuksesta avioliittolain 52 §:n 2 momentin mukaan, koska auto oli välttämätön perheen elatusta varten Pentti S:n erittäin hankalien työmatkojen vuoksi. Auto kuului siten heidän perusturvaansa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.7.1993

Kihlakunnanoikeus, joka aloitti S:n puolisoiden velkajärjestelyn 16.4.1993, lausui, että auton oli katsottava kuuluvan velallisten perusturvaan Pentti S:n hankalien työmatkojen vuoksi.

Auton arvo määrättiin sen mukaan, mitä myyjälle voitiin olettaa jäävän, jos auto hänen toimestaan myytäisiin tarkoituksenmukaisella tavalla ja tarvittaessa kohtuullisesti kunnostettuna eli vakuuden arvoksi määrättiin todellinen jälleenmyyntiarvo. Kihlakunnanoikeus piti velallisten selvitystä auton arvosta luotettavana ottaen huomioon autotyyppi, vuosimalli ja ajokilometrien määrä ja koska kyseessä oli suuren pääkaupunkiseudulla olevan autoliikkeen antama arvio. Kihlakunnanoikeus vahvisti auton nykyarvoksi 13 000 markkaa ja katsoi, että tämä määrä tuli katetuksi kohtuullisessa ajassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 29 §:n säännösten mukaisesti molempien velallisten vastatessa avioliittolain 52 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla vakuusvelkaosuuden suorittamisesta. Siltä osalta kuin auton arvo ei riittänyt kattamaan luotonantajan jäljellä olevaa saatavaa kokonaan, vakuuden arvon ylittävä osa oli tavallista velkaa ja tästä oli maksuohjelmaehdotuksen osassa tavalliset velat C 9 esitetty viiden vuoden maksuohjelmalla maksettavaksi Pentti S:n osalta yhteensä 2 916 markkaa ja Eeva S:n osalta yhteensä 2 754 markkaa, joten kertymä koko maksuvarasta kyseiselle velalle oli 18 660 markkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus vahvistaessaan S:n puolisoiden laatimat ehdotukset maksuohjelmiksi, hylkäsi Kansallisrahoitus Oy:n hakemuksen esinevakuusoikeuteen perustuvasta takaisinotto-oikeuden käyttämisestä.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.12.1993

Kansallisrahoitus Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että kysymyksessä olevaa autoa käytti pääasiassa Pentti S työmatkoihinsa. Asiakirjoista ilmeni, että myös Pentti S osallistui auton ostamisesta aiheutuneen velan maksamiseen. S:n puolisot asuivat Espoon Viherlaaksossa. Pentti S kävi töissä Vantaan Tikkurilassa. Pentti S:n ilmoituksen mukaan hänen työaikansa alkoi kello 7. S:n puolisot eivät olleet näyttäneet, että oman auton käyttö Pentti S:n työmatkoihin olisi välttämätöntä. Auton ei siten ollut katsottava kuuluvan Pentti tai Eeva S:n perusturvaan.

Sen vuoksi hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen siltä osalta kuin se koski Kansallisrahoitus Oy:n 2.4.1992 allekirjoitettuun Ford Orion henkilöautoa koskevaan osamaksusopimukseen perustuvaa saatavaa. Kansallisrahoitus Oy:lle, joka oli vaatinut esinevakuusoikeuteen perustuvan takaisinotto-oikeutensa käyttämistä maksun saamiseksi, myönnettiin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 15 §:n nojalla oikeus auton takaisinottoon ja tilitykseen.

Asia palautettiin kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen Espoon käräjäoikeuteen hovioikeuden tuomiosta maksuohjelmaan johtuvia toimenpiteitä varten. Käräjäoikeuden tuli hovioikeuden tuomion saatua lainvoiman ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Eeva S on osamaksusopimuksella ostanut käytetyn, vuoden 1985 mallia olevan Ford Orion 1.3 -merkkisen henkilöauton, jonka arvoksi kihlakunnanoikeus on vahvistanut 13 000 markkaa. Eeva ja Pentti S ovat ilmoittaneet, että auto oli ostettu heidän yhteiseen käyttöönsä ennen kaikkea Pentti S:n työmatkoja varten.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan velallisen perusturvaan luetaan muun ohella velallisen työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita hän tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen. Harkittaessa säännöksen merkitystä tässä tapauksessa on ensin ratkaistava, voidaanko Pentti S:n tarve käyttää autoa työmatkoihinsa ottaa huomioon, kun auton on ostanut Eeva S.

S:n puolisoilla on yhteinen talous, johon kumpikin siten on velvollinen kykynsä mukaan ottamaan osaa. Näin ollen puolison varallisuusasema, ennen kaikkea hänen tulonsa, joudutaan ottamaan huomioon toisen puolison taloudellisiin olosuhteisiin, muun muassa tämän maksukykyyn vaikuttavana seikkana. Tässä tapauksessa kummankin puolison velkajärjestely on aloitettu ja molemmille on vahvistettu myös auton osamaksuvelkaa koskeva maksuohjelma. Eeva S:n yksin ostama auto voi sisältyä hänen puheena olevassa laissa tarkoitettuun perusturvaansa sillä perusteella, että Pentti S tarvitsee autoa työmatkoihinsa turvatakseen heidän perheensä toimeentulon.

Asiassa on riidatonta, että Pentti S:n käyttäessä päivittäisiin työmatkoihinsa henkilöautoa niihin on kulunut vajaa tunti. Sen sijaan hänen työmatkoihinsa, käyttäen joko julkisia kulkuneuvoja taikka niitä ja osaksi työnantajan tarjoamaa kuljetusta, menee suorien kulkuyhteyksien puuttuessa päivässä aikaa yli kolme tuntia. Korkein oikeus katsoo julkisten kulkuneuvojen käyttämisen päivittäisiin kulkuyhteyksiin pidentävän ja hankaloittavan Pentti S:n työssä kulkemista niin olennaisesti, että hän tarvitsee autoa työmatkojensa suorittamiseen turvatakseen oman ja perheensä toimeentulon. Kysymyksessä olevaa autoa ei voida velkajärjestelyn tarkoitus huomioon ottaen pitää työmatkojen kulkemiseen arvoltaan liian suurena.

Sanotuilla perusteilla auto kuuluu Eeva S:n perusturvaan.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 15 §:n mukaan tuomioistuin voi vakuusvelkojan vaatimuksesta myöntää velkojalle luvan muun muassa lain 13 §:ssä tarkoitettuun takaisinottoon, jos on ilmeistä, että velallinen ei kykene maksamaan velkojalle lain 29 §:n mukaan määräytyvää vakuusvelkaosuutta. Eeva S:n ostamaa autoa koskeva osamaksuvelka ei ole auton käyttötarkoituksesta huolimatta sellaista puolison perheen elatusta varten tekemää velkaa, jota avioliittolain 52 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Pentti S ei ole osamaksusopimuksessa eikä muutoinkaan sitoutunut suorittamaan osamaksueriä auton myyjälle tai Kansallisrahoitus Oy:lle, jolle osamaksusaatava on siirretty. Sen sijaan Pentti S on kertonut osallistuneensa osamaksuerien suorittamiseen, ja hän on myös tässä velkajärjestelyasiassa ilmoittanut vastaavansa Kansallisrahoitus Oy:n saatavasta ja osallistuu sen maksamiseen. S:n puolisot kykenevät näin ollen maksuohjelmista ilmenevällä tavalla maksamaan lain 29 §:n mukaan määräytyvän vakuusvelkaosuuden. Kansallisrahoitus Oy:llä ei siten ole oikeutta auton takaisinottooikeuden käyttämiseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.